titta-maria

Olen netistä löytänyt kaikenlaista enemmän ja vähemmän kivaa, enkä uskonut että sieltä mitään oikeasti ihanaa löytyy.

Eräs päivä laitoin Deitti.net -sivustolle ilmoituksen, jossa hain ystävää. Sain monta vastausta miehiltä, jotka tarkoittivat 'ystävällä' salaista tai seksiseuraa. Niihin en vastaillut.

Sitten, viimeisiä päiviä, kun ilmoitukseni oli voimassa, sain vastuksen vuotta vanhemmalta pojalta. Hän kirjoitti ja kertoi itsestään kaikenlaista jo ensimmäisessä mailissa ja lähestyi ihan ystävällisissä merkeissä. "Sä oot varmaan saanu jo hurjasti vastauksia, mutta yritetään nyt kuitenkin".

Niinpä aloimme mailailla, kertoa toisillemme omasta elämästä. Selvisi, että poika oli suomenruotsalainen.

Yhteen mailiin kirjoitin itsenäisyyspäivän lähestyessä "Onko sulla suunnitelmia?" Hän ehdotti, että tapaisimme Helsingissä ja kävisimme leffassa ym. Vaihdoimme puhelinnumeroita. Tapaaminen sovittiin ja koko hötäkässä unohdin täysin, että minulta oli varvas murtunut. Ei se kyllä haitannut, ne olivat parhaat ensitreffit, millä olen ollut! :)

Tapailu jatkui ja kerran hän kysyi, etsinkö ystävää vai poikaystävää. Vastasin sen riippuvan tilanteesta ja ihmisestä.

Tuosta illasta on kulunut nyt kaksi vuotta ja kuukausia päälle. Olemme asuneet samalla paikkakunnallakin, mutta emme yhdessä. Nyt välissä on n. 100 kilometriä ja kaipaan häntä joka hetki. Ylä- ja alamäkiä on ollut, kuten suhteessa kuuluukin olla. Hänestä on selvinnyt koko ajan lisää asioita, ja haluan oppia lisää jatkossakin. Tuntuu kuin täydentäisimme toisiamme. Hän saa minusta esiin parhaita puoliani.

Tätä kai se rakkaus on. Toivon, että tämä tarina jatkuu vielä pitkään.