Samaa unta nään

Tammikuussa 2002 olin hyvin onneton silloisen poikaystäväni vuoksi, joka tuntui olevan kiinnostuneempi kaikista muista naisista paitsi minusta. Koston henki heräsi ja sain ajatuksen hakea miehen netistä ja sitten brassailla hänellä, jotta saisin poikaystäväni mustasukkaiseksi.

No, siinä selatessani näin nimimerkillä Toad olevan ilmoituksen ja koska lempihahmoni Nintendo 64 Mario Cartissa oli suloinen sienipää Toad avasin viestin ja luin sen. Teksti oli epätyypillistä, ei mitään toiveita ja siinä oli kaipuuta toisen luo. Teksti loppui Juicen Viidentoista yön sanoihin. Vastasin viestiin, sillä se oli niin erilainen kuin kaikki muut.

Tapsin miehen sitten eräänä iltana, mutta huomasin, että väliltämme puuttui se kipinä, joka täytyy olla, että suhde olisi mahdollinen. Elinkin hetken onnellisesti taas poikaystävni kanssa, koska hän oli tempauksesta kuultua käyttäytynyt juuri niin kuin miehen tuleekin ja alkanut olla hellä minulle.

Suhteemme kuitenkin kaatui pettämiseen ja itkin sitä ystävälleni Toadille eli Hannulle. Olimme koko ajan ystäviä, vaikka seurustelin.

Vuosi meni ja oli kesä 2001. Huomasin yhtäkkiä, että olin rakastunut Hannuun, valittettavasti oli myöhäistä, sillä Hannu oli löytänyt naisen itselleen. Hän innoissaan selitti minulle kaikkia asioita ja kyseli, mistä naiset pitivät, sillä minähän olin vain ystävä.

Hampaita kiristellen ja mustasukkaisuuden kourissa sain kuitenkin jotenkin pidettyä itseni koossa, enkä paljastanut itseäni...

Nainen jätti Hannun, vihdoinkin silloin ajattelin, mutta kuinka pian voisin aloittaa lähentymisen, kun hän oli juuri eronnut. Vajaa kuukausi sen jälkeen olin riidellyt parhaan kaverini kanssa ravintola illan päätteeksi ja tunsin itseni hyvin petetyksi.

Emme kumpikaan olleet kännissä, mutta kaikki sai alkunsa siitä, että ystäväni oli lukenut kännykkäni kaikki viestit, joissa oli viesti mieheltä, josta hän oli kiinnostunut.

Mies oli tunnustanut minulle rakkauttaan ja ystäväni oli minulle raivoissaan ja minä aivan paniikissa, sillä en tuntenut miestä kohtaan mitään. Lähdin siis keskellä yötä Hannun luo, sillä en halunnut nukkua yksin ja halusin itkeä jonkun sylissä.

Hannu tuli minua vastaan flunssaisena ja unisena. Mutta jaksoi koko yön lohdutella ja rohkaista minua. Kun me sitten viimein puoli kuusi aamulla menimme nukkumaan, olin aivan puhki.

Heräsin seuraavana aamuna kahden aikaan siihen, että Hannu istui tuolilla ja tuijotti minua, "Mitä nyt kysin?". "Minä rakastan sinua.", hän vastasi. Ensin en oikein ymmärtänyt mitään muuta kuin sen, että hymyilin ja sen jälkeen kaikki oli vaaleanpunaista pumpulia.

Nyt ollaan oltu yhdessä kaksi puoli vuotta, kihloissa kohta kaksi niistä. Meillä on yhteinen koti, jossa temmeltää kaksi kisua ja naimisiin mennään kunhan keretään...

Rakastan sinua kulta!