Liian hyvää ollaksen totta...
Heipä hei!
Tähän pitäisi siis jonkinlainen tarina rakkudesta kertoa? En sitten tiedä mitä tämä oma tarina pitää sisällään? Ehkä vähän ihastumista, rakkautta, turhia toiveita ja pettymyksiä.
Tavattiin siis tämän naisen kanssa täällä netissä ja montaa viestiä ei keretty vaihtaa, kun molemmat halusivat jo nähdä kasvokkain. Molemmilla oli myös se mielipide, että turhan pitkä viestittely netissä on aivan turhaa. Saa vielä aivan väärän kuvan toisesta tyypistä ja saattaa tulla vastaan vaan pettymyksiä, joten ei muuta kuin tulta kohti!(Joillekkin se tuntuu olevan niin tärkeä taas, että täällä pitää se 2kk jutella ennenkuin voi toisen nähdä?? Kyllä sitä kasvotusten tutustuu parhaiten.)
No sitten nähtiin.Oli toukokuu. Peruskahvittelut, jonka yhteydessä itselle iski samantien se fiilis et täähän mimmi on aika jees. Sie tiedät sen fiiliksen kun se iskee ja kunnolla, tulee tosi hyvä fiilis yms yms..
Tätä sitten jatkui koko kesän. Elämä oli mahtavaa, kesä oli ihanaa aikaa. Aika meni kuin siivillä.Käytiin lintsillä, pelattiin mölkkyä, piknikkiä, aurongonottoa, pusuja, hyvää fiilistä ja seksi toimi!..Tunne oli sellainen mitä en vielä en ollut eläessäni kokenut. Tutustuin jopa tämän mimmin äitiin, mikä tuntui isolta jutulta..Myös pari kaveria kerkesi tavata hänet.
Noh kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kesän jälkeen alkoivat koulut ja hänen piti palata takaisin opiskelemaan. Jäljellä ei kyllä enää ollut paljoa. Ammattikorkeakoulu jonka opintoja oli enää jäljellä noin puoli vuotta.. Kylhän sitä luuli että tuon ajan jaksaa odotella.. Ei se niin helppoa ollutkaan. Varsinkaan, kun toinen kylmenee ihan totaalisesti..Koskaan en saannut vastausta kysymykseen, että mikä meidän tilanne nyt on tai mitkä hänen fiilikset ovat minua kohtaan. Itse olin tietysti täysin ihastunut, mutta loppujen lopuksi tunteet sulivat siihen, kun todella harvoin nähtiin ja kun nähtiin, se oli enemmän kaverisuhde kuin mikään sellainen missä olisi ollut tunteita pelissä. Yksipuolista ainoastaan..
Lopulta oli helpompi laittaa juttu poikki, kuin mennä tämän naikkosen ehdotuksen mukaan: ''Nähdään kun nähdään, kun mehän ei missään suhteessa olla, ja jos jommallekummalle tulee jossain vaiheessa joku toinen säätö niin se on sitten siinä''. Reilu sopimus? Minä en siihen lähtenyt. Helpompi näin!