Kevin65

Rakkaus voi olla joskus kivuliasta ja joskus sitä ei voi saada vaikka niin kovasti tahtoisi. Minulle kävi niin. Kaikki alkoi ilmoitukseen vastaamalla noin 2 kuukautta sitten. Olen varattu ja vastasin ilmoitukseen josta sain käsityksen että kysymyksessä on satunnainen seuran hakija. Sainkin naiselta vastauksen, aloimme kirjoitella ja muutaman päivän päästä sähköpostissani oli puhelinnumero saatteella tahdon kuulla äänesi. Soitin, esittelin itseni, täällä on Kevin ja siitä se lähti. Ensimmäinen tapaaminen kahvilassa jännitti, millainen nainen sieltä tuleekaan. Puhelimessa oli jo saanut kuvan mitä ihastuttavimmasta naisesta. Kun nainen saapui autolla, tiesin heti nähdessäni että tästä seuraa jotain muutakin kuin vain kahvihetki kahden. Juttelimme ensimmäisellä kerran vain muutaman tunnin ja hän saattoi minut autolle. Ensimmäiset suudelmat vaihdettiin ja molemmilla silmät loisti kuin tähdet taivaalla. Yhteydenpito tiivistyi ja minulla oli töiden ja harrastusten suhteen mahdollisuus tapailla, vaikka "varattu" olinkin naistani melkein joka päivä. Ajoimme autolla kevättalvella meren jäälle, pysähdyimme ja hellimme toisiamme toisella näkemiskerralla. Sen jälkeen ei rajoituksia ollutkaan vaan suhde tiivistyi entisestään, rakastelimme kuin viimeistä päivää, parempaa erotiikkaa en ollut kokenutkaan ja lopulta rakastuimme kuin aikaa vasta oli kulunut muutama viikko. Rakastuminen, millaista en koskaan ole samalla tavalla kokenut oli totta. Alkoi mieletön kaipuu toisen luoksesi. Itse ehkä pääsin helpommalla, olihan olemassa koti, perhe ja lapset, joista lapset ne rakkaimmat. Vaimo toki tavallaan hyvä, mutta ystävänä. Naiseni, joutui olemaan yksin lapsiensa kanssa. Eron hetket tapaamisten välillä alkoi rassaamaan naistani entistä enemmän. Harrastukseni päättymisen vuoksi tapaamisia oli vaikeampi järjestää ja kun tuli pääsiäinen ja vappu pitkinen pyhineen, tippui rakkaani entistä syvemmälle kaipuussa minuun. Ehdimme kuitenkin tehdä ennen pyhiä yhteisen Tukholman risteilyn. Vein rakkaani kirkkoon, paikkaan josta tiesin hänen pitävän ja tunnustin tunteeni ties monennenko kerran. Ongelmana vain edelleen oli se että olin varattu. Mutta päätös siitä että haluan rakkaani oli syntynyt aikaisemmin. Olin antanut lupauksen että hän on saava minut jos antaa aikaa minulle ja itselleen katsoa että rakkaus on todellinen myös ensihuuman väistyessä. Olin luvannut ottavani hänet, mikäli hän jaksaa "seurustella" kanssasi seuraavaan kevääseen. Halusin saada ajan jotta molemmat olisivat voineet olla varmoja tunteidensa syvyydestä. En vain saanut sitä aikaa. Kaikki kesti noin kaksi kuukautta. Rakkaani vajosi jokaisena eron hetkenä syvälle ikävässään ja nousu sieltä takaisin oli rankkaan. Vaikka edelleen päivittäin sainkin aikaa, ei se antamani aika kantanut seuraavaan tapaamiseen. Eilen sovimme, että kaikkeen tulee nyt tauko ja katsomme kesän jälkeen uudelleen kun lomat on pidetty. Olen surullinen, kaipaan rakastani, ikävöin niin suunnattomasti, enkä voi ottaa häneen yhteyttä, koska sovimme niin. Jos jossain olisi voima tai mahdollisuus saada hänet, sen tekisin, mutta silti, en olisi valmis muuttamaan elämääni perusteellisesti 2 kuukauden seurustelun perusteella. Ainoa asia, mistä rakkaani kanssa olemme olleet eri mieltä. Nyt kuitenkin rakkaani on mennyt pois. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en tiedä. Tiedän vain että sattuu niin hemmetisti ja kaipaan häntä aivan mielettömästi. Elokuuhun on pitkä aika, mitä sitten tapahtuu, saanko rakastani koskaan, mitä elämä tuokaan tullessaan. Kaikki on avointa. On vain kesä edessä, ilman häntä. On koti, on perhe, on lapset, mutta rakkaus, se mikä sydämessäni asuu huutaa epätoivoissaan. Sinä joka jaksoit lukea tänne saakka. Muista, mikäli haet tätä kautta seuraa itsellesi, kevyesti, satunnaisesti tai miten muuten hyvänsä, voi käydäkin niin että löydät vaikka elämäsi rakkauden. Tunne ja tunteet ovat ihmismielessä sellaisia, että ne ajavat tietyssä tilanteessa järjen ohitse. Näin kävi minulle. Jos sinä rakkaani luet tämän ja tunnistat itsesi. Pyydän, mieti edelleen, onko pyyntöni sinua kohtaan todellakin liikaa vaadittu.