Kaksoisolento

Hiphei city, tässä tulee!:

Kaksi vuotta sitten astelin baariin miesystäväni kanssa. Onnesta sekaisin tai niin ainakin luulin. Humalluttiin, tanssittiin ja loppuillasta jo riideltiin.

Viereisen pöydän herra silmäili toiveikkaasti, kun jutut loppui ja molemmat hukuttautuivat laseihinsa. Hän istahti pöydään samalla estäen näköyhteyden minun ja miesystäväni välillä. Loppuillasta en muista kuin tuon naapuripöydän miehen silmät ja hymyilevän syyn. Sen kasvojen punotuksen, kun miesystäväni ilmoitti olevansa entinen miesystävä.

Mies kertoi nähneensä kaksoisolentoni city.fi:ssä, mutta ei uskaltanut jutella kyseiselle neidolle. Minä vain nauroin kuin pieni aivoton nainen. Juomia kului tuplaten. Tuntui että sydän yrittää rummuttaa rinnasta ulos. Tunsin olevani elossa, vaikken koskaan kuollutkaan.

Poskiin sattui ja silmiä kirveli kun nauraen kävelimme pitkin lumihankia lepäilemään. En vieläkään tiennyt tuon miehen nimeä, mutta huulilta ei päässyt kieltävää vastausta kun yömyssylle pyydettiin.

Upeaa seksiä. Sitä himoa, josta kaikki puhuivat konsanaan. Nyt tiesin mitä se oli.

Seuraavana aamuna näin vieressäni valkoiseen lakanaan käärityn lihaksikkaan miehen ja sen hymyn, joka vieläkin muistui eiliseltä. Olimme molemmat juuri talvilomalla, joten kiirettä ei ollut mihinkään. En edes muista nousseeni sängystä ensimmäiseen viikkoon, saati toiseen.

Puhuttiin taivaat ja maat halki, naurettiin, laulettiinkin lempibiisien tahtiin. Himo otti aina vallan ja lopetti keskustelumme hetkiksi, tunneiksi.

Tätä jatkui parin kuukauden verran, päivittäin. Sekosin jo laskuissa ensimmäisellä viikolla. Sunnuntai vai tiistai? Mitä väliä. Lopulta kaikki loppui, kuihtui pois. Kuin ei olisi koskaan ollutkaan. Emme eronneet emmekkä koskaan oikeastaan olleet yhdessäkään.

Yritin monta kertaa rakastua ihmisiin ko. tapahtuman jälkeen. Onnistumatta. Ja kun nyt vieläkin ajattelen tuota henkilöä. Niitä viikkoja, joista muistan vain siniset silmät ja blondin tukan... Sitä henkilöä, jonka ihosta tunnen jokaisen sentin. Tiedän mitä äiti tarkoitti, kun lapselleen sanoi:

"Joskus rakastaminen tarkoittaa sitä, että päästää irti."

Päästin irti, mutta tämän tunteen vien kanssani eteenpäin.