Eki

Vastasin kohta neljä vuotta sitten erääseen kiinnostukseni herättäneeseen ilmoitukseen. Se oli tavanomaista pidempi ja asiallinen, mutta rivien välistä se jotenkin puhutteli minua syvemminkin. Kun kuvassakin vielä oli kaunis vaalea nainen niin päätin vastata.

Suhteeme on ollut ailahtelevainen. Alussa se oli kiihkeää sitten pitkä hiljaisuus sitten taas jotakin. Olemme tavanneet tämän kuluneen neljän vuoden aikana kolme kertaa. Viime kesänä jopa muutaman päivän. Hänellä on omat lapsensa, oma työnsä, minulla omani.

Olen näiden vuosien aikana joutunut kasvokkain oman elämäni ja yksinäisyyteni kanssa. Olen jotakin löytänytkin, tärkeimpänä ehkä oivalluksen siitä että elämä koostuu pienistä asioista, pienistä onnen hetkistä. Näistä pienistä sirpaleista rakentuu se suuri ja elämisen arvoinen elämä -rakkaus. Uskallan vihdoinkin pitkän etsinnän jälkeen sanoa, että olen läytänyt ihmisen jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni ja kaiken sen jälkeenkin tulevan. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja ennen kaikkea olen oppinut rakastamaan toista ihmistä. Se on elämää suurempi asia ja toivon että osaan tarpeeksi sitä asiaa arvostaa.

Tuo nainen jota rakastan asuu toisella mantereella tuhansien kilomietien päässä. Toivon näkeväni hänet taas kahden vuoden päästä.

Olen myös oppinut odottamaan!