Rakkautta vahingossa?
En ole koskaan uskonut minkäänlaiseen virtuaaliseen seuranhakuun vaan käyttänyt aina sitä perinteistä. Vieraalle paikkakunnalle muutettuani huomasin kuitenkin nopeasti ettei sitä kunnon seuraa kuppiloista ja baareista oikein löytynyt. Harrastusten parissakin tuli vastaan luultavasti vain varattua väkeä.
Sitten eksyin kerran Deitti.nettiin katsomaan mitä täällä on ja kurkistin varovasti erääseen chattiin... Mitään seuraa en kuitenkaan ollut hakemassa.
Juttukavereita löytyikin heti. Mutta yksi erityisesti sai minut vastailemaan. Noin tunnin chattäilyn jälkeen vaihdoimme messenger-osoitteet ja jatkoimme toisen tunnin sieltä käsin.
Seuraavana iltana oltiin jälleen koneen äärellä molemmat ja siitä tulikin tapa että istuimme parituntia koneella iltaisin. Noin viikon päästä minulle ehdotettiin tapaamista ja suostuin. Sovimme että mennään elokuviin seuraavana päivänä.
Siellä sitten teatterin ovella kun katseet löysivät toisensa kummankin hymyt loistivat kasvoilla. Olimme ajoissa joten ehdimme jutella ennen elokuvaa ja käsitykseni mukavasta nuoresta miehestä vahvistui.
Elokuvan päätteeksi minulle tarjottiin kyyti kotiin pihassa en voinut vastustaa pyytää sisälle teelle, sillä oli kova pakkanen. Hetkeäkään ei ollut vaikeaa keskustella ja kello kulki tuhatta ja sataa.
Kun sitten oli jo niin myöhä, että hänen oli pakko lähteä, pitkittyi lähtö kuitenkin melkein tunnilla eteisessä olevaan keskusteluun. Katseesta näin, että hänen teki mieli suudella, mutta myös sen näki että hän epäröi uskaltaako...
Kun päätöstä ei näkynyt päätin rohkaista häntä halauksella. Sitten tovin päästä ei hän enää voinut vastustaa kiusausta ja suuteli, niin ihanasti, pehmeästi ja hellästi...
Jatkoimme iltakeskusteluja ja muutaman päivän päästä näimme jälleen. Kävimme kävelyllä merellä ja luonnon puistossa. Sen jälkeen tein hänelle ruokaa ja söimme.
Tapaamiset tiheni ja siirtyi pikku hiljaa yökyläilyyn. Ihastuminen tapahtui ihan huomaamattaan ja päivän kohokohdaksi tuli aina kun toinen saapui luokse.
Pääsiäisloman vietimme yhdessä ja siitä tulikin paras pääsoäisloma mitä on minulla ikina ollut... Sen jälkeen olemmekin viettänyt joka yön yhdessä ja tuskin enään yksin osaisi nukkuakaan.
On kuin oltaisiin tunnettu jo ikuisuus vaikka taitaa 2 kk olla lähempänä. :)
Eihän tässä vielä voida oikein rakkaudesta puhua, mutta odotukset on suuret näin lupaavalle alulle. Minä ainakin osaisin kuvitella viettäväni elämäni vanhoille päiville asti tämän ihanan miehen rinnalla.